Narratiivi

Sisällöntuotantoa - huolellisesti, ammattitaidolla ja selkeästi.

Page 3 of 17

Leppoisaa joulua!

TallennaTallenna

Joukkorahoitus tekee nöyräksi

Entä jos ei kukaan – ei siis ainutkaan – halua tukea projektia? Tämä ajatus on väistämättä mielessäni. Tänään lanseerasin elämäni ensimmäisen joukkorahoituskampanjan. Haen Mesenaatti.me -sivuston kautta rahoitusta keskeneräiselle kirjaprojektilleni ”Alussa oli äitiyspakkaus”.  Kirja kertoo suomalaiskeksinnöistä. Samalla se on omakohtaista kertomusta X-sukupolven, eli 1980-luvulla nuoruuttaan viettäneen elämästä.

En ole mikään julkkis, pikemminkin arkiharmaa maijameikäläinen. En siksi oletakaan, että oma tarinani varsinaisesti kiinnostaisi ketään – mutta koen, että se sopi silti hyvin kehystarinaksi. Ensinnäkin taustani on tavallinen: sukuni on maaseudulta lähtöisin, mutta olen kaupunkilaistunut. Tarinani kuvaa hyvin sitä, miten ja miksi kaupungistuminen on ollut Suomessa niin nopeaa. Ja miten kouluttautuminen on vaikuttanut siihen, millaisia keksintöjä Suomessa on tehty ennen – ja millaisia nyt.

Toisaalta olen itse koulutustaustaltani mitä suuremmissa määrin aikani tuote. Bioalasta piti tulla Suomeen uusi nokia – joten meitä bioalan ihmisiä koulutettiin tuolloin valtava määrä. Kaiken huipuksi olen nykyisin yrittäjä ja freelance-toimittaja, joten siinäkin mielessä aikani tuote.

Joukkorahoitus, nykyajan innovaatio sekin, sopii hyvin kirjan rahoitusmuodoksi. Ymmärrän hyvin, miksi kysymäni kustantajat eivät kiinnostuneet kirjasta.  Keksintökirjoja on julkaistu jo aiemminkin ja Suomi 100 -pöhinää on liiankin kanssa.  Toisaalta aluksi tarjosin kirjaa pelkkänä keksintökirjana. Idea oman tarinani hyödyntämisestä kehyskertomuksena heräsi vasta myöhemmin.

Mielestäni ei ole järkeä kirjoittaa tekstiä, jota kukaan ei lue – tai tässä tapauksessa kuuntele. Siinä mielessä joukkorahoituskampanja jännittää ja tekee nöyräksi.  Voihan paljastua, ettei idea kanna.

No, jossittelut sikseen. Pyrin olemaan optimisti. Kiitän siis jo etukäteen lämpimästi kaikkia, jotka päättävät lähteä tukemaan kampanjaani! Teidän ansiostanne saan lisää intoa ja energiaa projektin viimeistelyyn.

Ohessa linkki kirjan kampanjasivuille sekä verkkosivuille.

Kuuntele ote kirjasta. Näyte sisältää esipuheen ja ensimmäisen luvun. Laitan verkkosivuille myöhemmin myös toisen näytteen.

Seuraa kampanjaa myös Facebookissa.

 

 

Asuntomessut Mikkelissä: kunttaa, kaappikeittiöitä ja mustia pönttöjä

Kävimme tyttäreni kanssa eilen asuntomessuilla Mikkelissä. Yksi päivä oli odotetusti liian lyhyt kaikkien kohteiden kiertämiseen, joten valikoimme lähinnä isoimmat perheille tarkoitetut omakotitalot.

Alamme olla jo asuntomessukävijöinä jonkinlaisia konkareita: menossa ovat nyt neljännet messut peräkanaa. Kaikkiaan olen käynyt seitsemillä messuilla.

Näiltä messuilta jäivät päällimmäisinä ilmiöinä mieleen nuo otsikossa mainitsemani mustat vessanpöntöt, kuntta ja kaappeihin piilotettavat keittiöt. Muita, osin jo viime vuosiltakin tuttuja ilmiöitä, olivat ulkoporeammeet, valtavat terassit, joista osa oli lasitettu ”ulko-olohuoneiksi”.  Ja tietenkin jäi mieleen Saimaalle avautuva maisema, joka oli aivan käsittämättömän upea.

Olen itse kiinnostunut puutarhoista, mutta nämä messut eivät siinä suhteessa juuri palvelleet. Suurin osa pihasta oli peitetty kuntalla eli varpuja kasvavalla metsänpohjalla. Nurmikko oli vain harvassa kohteessa – ja silloinkin sitä oli vain pieni pläntti. Ei jäänyt ruohonleikkureita esitteleville firmoille paljon vaihtoehtoja – piti laittaa robottileikkuri kiertämään onnettoman pientä aluetta. Itse mietin, että mitenhän kiva tuo kuntta on lapsiperheessä, kun ei siinä oikein voi kuljeskella. Ja missä oikein on tarkoitus leikkiä? Isolla terassilla ja sisätiloissa? Tyttäreni mietti myös, mihin mahtuu trampoliini (hänen mielestään se on lapsiperheen pihan perusvaruste). No, olihan alueella leikkipuisto. Ehkä leikit on tarkoitus keskittää sinne.

Kunttaa

 

 

 

 

 

 

 

 

Asuntomessujen pihoja katsellessa tuntuu siltä, että puutarhanhoito ei ole enää arvossaan. Kuntta on tietysti helppo, kun ei tarvitse leikata nurmikkoa. Yhdessä kohteessa nurmikko oli jopa korvattu keinonurmella. Itse en siitä kyllä innostunut. Jo ajatus on vastenmielinen. Tuntuma on tietysti täysin erilainen kuin aidolla nurmikolla.

Keinonurmi

Aika vähän näkyi messuilla kukkapenkkejä tai muitakaan istutuksia. Ja jos oli, istutukset olivat muurikivien, laattojen tai puureunojen rajaamissa istutusaltaissa. Sinänsä osin ihan kivoja ratkaisuja, vaikka varsinaista kukkaloistoa ei ollutkaan.  

 

 

 

 

Vain yhdessä kohteessa näin hyötykasviviljelmiä. Siellä oli myös kasvihuone.

Pihoilla näkyi isojen terassien lisäksi myös jonkin verran pergoloita. Itse en ole koskaan oikein ymmärtänyt perinteisen puupergolan ideaa. Miksi rakentaa ikään kuin katos, jos siinä ei ole kuitenkaan katosta? Eli on kehikko, mutta rakennelma ei silti tarjoa sateensuojaa.  Tuossa alla olevassa kuvassa on muuten kiva idea: istutusaluetta kiertää penkkinä käytettävä puureunus.

Pergola

 

 

 

 

Harvinaisuus: piharakennus.

 

 

 

Aiempina vuosina messuilla on ollut runsaasti erillisiä piharakennuksia. Tänä vuonna ne puuttuivat lähes tyystin. Niiden sijaan lähes joka kohteessa oli lasitettuja terassialueita, ”akvaarioita”, jotka toimivat ulko-olohuoneen/ruokailutilan tavoin.  Nykyisin kaikki grillaavat, joten ulos halutaan grillin viereen viihtyisä alue syömiseen ja seurusteluun.

Vasemmalla olohuone, oikealla ”ulko-olohuone/ruokailutila”

 

 

 

 

 

 

Ulos pääsee syömään Suomen kylmästä kesästä huolimatta.

Ulkoporealtaat ovat nyt toden teolla lyöneet itsensä läpi. Niitä on toki ollut jo aiemmillakin messuilla, mutta nyt lähes poikkeuksetta joka pihalla. Paljuja ei enää juuri näkynyt – havaitsin vain yhdessä paikassa. Joissain kohteissa oli pieni vastavirtauima-allas.

Uima-allas, lasinen suojakatos.

 

Tässä voi sitten kylpiessään moikata ohikulkevia naapureita…

 

 

 

 

 

 

 

Eipä hassummat maisemat.

Mutta jos siirrytään vihdoin sisätiloihin. Niissä hämmentävin ilmiö ovat mustat vessanpöntöt. Itse ihmettelen, kuka haluaa istua mustalle pöntölle? Sen likaisuusastetta on mahdotonta arvioida ja jotenkin koko ajatus tuntuu itsestäni vastenmieliseltä. No, ehkä olen vain auttamattoman vanhanaikainen pöntölläistuja…

Terveisiä muodin huipulta: musta, seinästä kasvava vessänpönttö.

Toinen vessanpönttöihin liittyvä ilmiö ovat seinästä kasvavat pöntöt. Niitä on toki ollut jo aiemminkin, mutta nyt selvästi enemmän. Trendi siis sekin.

Eteisiin liittyvä trendi ovat vaatehuoneet/pukeutumistilat. Ne ovat erillisiä syvennyksiä/naulakkohuoneita. Ja vaatehuoneita/pukeutumistiloja on nykyisin usein myös makuuhuoneiden yhteydessä. Itse kyllä pidän niistä. Tosin joissain kohteissa vaatehuoneet olivat niin kapean ja ahtaan oloisia, että niissä tuskin kovin hyvin viihtyy.

Vaatehuoneet/pukeutumistilat ovat nyt in.

Vain hoikille ihmisille.

 

 

 

 

 

 

Makuuhuoneen yhteydessä on nykyisin usein vaatehuone/pukeutumistila.

 

 

 

Yksi trendi, josta itse en ole innostunut,  on mustavalkoisuus. Tai oikeammin musta. Itse kun olen valkoisuuteen taipuvainen, nuo mustat seinät, katot ja keittiöt tuntuvat ahdistavilta. Monissa kohteissa värit ovat vähissä: on vain mustaa, valkoista ja harmaata. Itse pidin aiemmasta muotivirtauksesta, jolloin kaikki oli valkoista. Ennemmin vaikka niin, jos minulta kysytään.

 

 

 

 

 

 

Vähän väriä joukossa.

Keittiöissä kiinnostava ilmiö ovat nuo piilotettavat osiot. Eli laitehässäkän saa suljettua ovien taakse piiloon. Jo viime vuonna messuilla oli muistaakseni yhdessä kohteessa näin, nyt nuo ”kaappikeittiöt” olivat yleistyneet. Tai piilotettavat ”aamiaiskeittiöt”, joissa ovien taakse kätketään aamiaisen teossa tarvittavat leivänpaahtimet, kahvinkeittimet sun muut.

Aamiaisentekohärpäkkeet piiloon kaapinovien taakse.

 

Keittiön saa piilotettua isojen ovien taakse.

Erilliset keittiöt ovat edelleen poissa muodista. Keittiöstä on ehkä tullut ihan pysyvästi osa olohuonetta? Saarekkeita on edelleen.

Hyvää vaihtelua musta-valko-harmaisuuteen: välitilassa metsäkuviota.

Vaikka useissa kohteissa seinät olivat mustia/harmaita, joissain harvoissa kohteissa oli erikoisia tapetteja tai lastenhuone oli maalattu jollain teemavärillä. Varsinaiset fototapetit olivat väistyneet, näin sellaisia sivuroolissa enää parissa kohteessa.

 

 

 

 

 

 

Lastenhuoneessa saa olla väriä.

Saunat olivat pääosin mustia, kuten aiemminkin, mutta hämmentävää oli niiden koko. Suurin osa saunoista oli niin pieniä, että niihin mahtuu mukavasti ehkä 2-3 ihmistä. Eivätkö perheet enää sauno yhdessä? Ja eikö vieraita enää kutsuta saunomaan?

Tässäpä asuntomessujen satoa tällä kertaa. Yleisvaikutelma oli messuilta hyvä. Kauneimmaksi kohteeksi itse valitsin Villa Saimaanhelmen. Ehkä osin siksi, että siellä oli valkoista, ei mustaa. Lisäksi talossa oli toistaan upeampia terasseja ja näkymiä Saimaalle.

Tässä linkit muutamiin aiempiin sisustusaiheisiin bloggauksiini: Seinäjoen asuntomessut, Vantaan asuntomessut, Jyväskylän rakennusmessut, Jyväskylän asuntomessut, osa I ja osa II.

Tässä lopuksi vielä yksityiskohtia tai alueita, joihin silmäni osuivat.

Hakkeesta ja sorasta oli tehty ”raidoitus”. Tässäkin erillinen grillialue, kuten monissa kohteissa.

Heinätuppoja seinällä. Ihan kiva idis.

 

Lasiset valolaatat kiersivät pesuhuoneen ympäri.

 

 

 

 

 

 

 

Aika symppis televisioständi.

 

 

 

 

 

 

Pitkät puuportaat järvenrantaan.

Söpö ”rouhea” sohvapöytä.

 

 

Tämä on koko väliseinän kokoinen kello, tehty mustasta tarrasta ja erillisestä viisariosiosta. Kiva idis, voisin ehkä pölliä.

 

Sievä kierrätyspöytä.

 

 

 

Pirtsakkaa, vaikka värejä vähän.

 

 

 

Tilaa urheilla.

Viherkatto maksaruohoista.

 

Isoveli valvoo, tosin toistaiseksi vasta harvassa talossa näkyi valvontakameroita.

Malja-ammeet ovat muotia. Kauniitahan ne ovat.

Kieltämättä huikeat näkymät.

Mitäs tuohon lisäämistä…

Lamppu höyhenistä.

 

Kylpyammeita oli joissain kohteissa, pääosin muodoltaan tällaisia.

Terasseja oli paljon, joissain taloissa useita terasseja eri tasossa.

Ikkunat ulottuivat usein lattiaan saakka. Ei ihme, kun niistä avautuu tällainen maisema!

Talot olivat ulkonäöltään vaihtelevia, kuten usein messuilla. Tässä jyrkkä katto, mutta jossain oli tasakatto. En tosin ymmärrä, miksi tasakattoja yhä rakennetaan (taatusti tulee rakennusteknisiä ongelmia jossain vaiheessa).

Pieniä omakotitaloja oli jonkin verran. Nehän ovat nyt in. Terassien koossa niidenkään osalla ei säästelty.

Alue oli kallioista. Rantamaisemaa oli hyödynnetty rakentamalla vesiputous.


« Older posts Newer posts »

© 2019 Narratiivi

Theme by Anders NorenUp ↑