Yrittäjän vapautta ja vastuuta

Takana on kymmenisen kuukautta yrittäjyyttä. Mitä olen oppinut?

Ainakin sen, että yrittäjän elämä on ihanan vapaata. Siitä ei pääse mihinkään. Yrittäjänä on oman itsensä herra ja elämästään voi tehdä oman näköisensä.

Minulla on ollut onnea, sillä olen saanut tehdä monia mielenkiintoisia juttuja (ks. juttunäytteet), tiedettä ja tekniikkaa. Lisäksi on ollut kiva kirjaprojekti ja olen saanut myös kouluttaa. Minulle tämä ”sekametelisoppa” sopii, sillä kaipaan työhöni vaihtelua. Vaikka pidän pitkien, tarinallisten juttujen kirjoittamisesta, välillä on kiva tehdä lyhyitä.  Vaikka kirjoittaminen on minulle rakkainta, kouluttaminen toi tässä syksyllä siihen hyvää vaihtelua – ja hieman sosiaalisuutta. Kirjaprojektissa puolestaan on ollut myös toimitustyötä, editointia ja runsaasti käytännön järjestelyjä.

Kuulostaako liian hyvältä ollakseen totta? Ehkä, mutta toistaiseksi vain näin on mennyt. Tietenkään jatkosta ei ole mitään takuita. Yleisesti ottaen näkyvyys tulevaisuuden suhteen on hyvin lyhyt: en usein tiedä projekteja kuin ehkä muutaman viikon eteenpäin. Toisaalta se on minun luonteellani hyväkin. Stressaan vain turhaan, jos projekteja on iso kasa edessä.

Olen oppinut elämään epävarmuuden kanssa – sietämään sitä, että tulevaisuudesta ei ole mitään takuita. Toisaalta olen ajatellut, että teen parhaani ja katson, mihin se riittää. Jos alkaa jossain vaiheessa näyttää siltä, että ei lyö leiville, keksin muuta. Ei kuitenkaan ole kovin todennäköistä, että yhtäkkiä kaikki asiakkaat katoavat. Olen päättänyt, että tarkastelen tilannetta kriittisesti puolen vuoden välein ja teen tarvittavat johtopäätökset.

Olen myös oppinut myymään osaamistani. Nämä verkkosivut ovat tietenkin mainontaa. Samoin hyödynnän somea, lähinnä facebookia ja linkediniä. Ehkä aktivoidun vielä uudelleen Twitterissäkin. En pidä kynttilää vakan alla. Toisaalta olen alkujani pohjalainen, joten se ei ole kauhean vaikeaa. Kohtalaasta yritetähän mutta priimaa pakkaa tulemahan!

Olen oppinut lisää vastuullisuutta. Olen aina ollut luonteeltani aktiivinen ja toimelias, mutta on kieltämättä isompi haaste tehdä töitä kotona kuin työpaikalla.  Siinä pitää pysyä kurissa ja nuhteessa. Kotona helposti tulee muitakin puuhasteltavaa mieleen. Olen kuitenkin pitänyt tiukasti kiinni työmoraalista: joka päivä pukeudun ja aloitan aamulla työt samoihin aikoihin, hieman ennen yhdeksää, työhuoneessani. Yleensä lopetan neljältä iltapäivällä. Joskus saatan tehdä töitä vielä illalla lasten mentyä nukkumaan. Mutta teen sitä vain siksi, koska se on kivaa.

Toisaalta kotona työskentelyssä on ehdottomasti hyviä puolia: ei kulu aikaa työmatkoihin, ei kulu liikaa aikaa ruokailuun, ei tarvitse osallistua kokouksiin, ympärillä on hiljaista ja rauhallista, eikä kukaan häiritse (puhelimenkin voi laittaa äänettömälle). Minulla on myös työkaveri, joka aina tauolla heiluttaa häntäänsä ja nuoleskelee. Vetänee vertoja sinun työkaverillesi?

Ei kaduta. Tämä on tässä elämänvaiheessa ollut hyvä ratkaisu. En haikaile minnekään. Tulevaisuus on ihanan avoin – ja voin tehdä sen itse.

 

 

 

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *