Omakotitaloasuminen opettaa

Tänään putsasin ensimmäistä kertaa elämässäni hajulukkoja, kylpyhuoneesta ja vessasta. Siihen minut innoitti tukkeutunut keittiön viemäri. Itse asiassa tuota keittiön hajulukkoa en ryhtynyt lopulta edes tyhjäämään, sillä näytti liian monimutkaiselta hässäkältä. Kaadoin vain putkimiestä ja odottelen huomiseen. Toivottavasti tokenee. Mutta koskapa olin jo löytänyt netistä hyvät Remontti-Reiskan ohjeet hajulukon putsaamiseen, päätin hyödyntää saamiani oppeja. Ja sehän oli todellakin helppoa kuin heinäteko.

Remontti-Reiskasta puheen ollen viime aikoina olen ahkerasti käynyt läpi hänen videoitaan. Kunnon omakotitaloasujan tavoin olen käynyt Youtubessa läpi Remontti-Reiskan neuvoja asumiseen sekä hometalkoot-videoita, joissa kerrotaan mm. katon, ikkunoiden ja ovien kunnossapidosta, ilmanvaihdosta ja monesta muusta omakotitaloasujalle tuiki tarpeellisesta asiasta. Minusta on tullut suorastaan Reiska-fani.

Netti on muutoinkin omakotitaloasujan tuki ja turva. Eilen vaihdoin vessan peilikaappiin halogeenin. Sekään ei olisi onnistunut ilman verkkotukea. Keskustelupalstoilla kulkiessani selvisi, että en ole tyhmä enkä onneton, vaikka piskuisen halogeenisydämen vaihtaminen kaappiin upotettuun pyöreään valaisimeen tuntui vaikealta – ei se ole ollut helppoa muidenkaan mielestä. No, selvisin urakasta ja nyt tiedän miten tuokin homma toimii.

Urakka on monivaiheinen: Veitsellä irrotetaan varovasti lasi ja sitä ympäröivä ohut metallikehys (tämän ympärillä on vielä paksumpi metallikehys, mutta se jää paikoilleen). Tässä vaiheessa ei ole mitään kierteitä, jotka helpottaisivat hommaa. Jos tästä vaiheesta selviää pientä pyöreää lasia rikkomatta, hyvä. Sen jälkeen vedetään irti piskuinen halogeenilamppu, joka ei meinaa millään lähteä, mutta lopulta sinnikkään nitkuttamisen jälkeen antaa periksi. Siinä on pienet piikit, jotka ovat syvällä kahden reiän uumenissa.

Tämän jälkeen uusi lamppu otetaan pakkauksesta, joko sormikkaat kädessä tai talouspaperin kanssa, jotta siihen ei tule käsistä rasvaa. Tuo rasva voi aiheuttaa kyseisen lampun ennenaikaisen palamisen – jolloin edessä on sama urakka toistamiseen. Itse käytin talouspaperia ja yritin ujuttaa pienen lampun kahteen pieneen reikään, hieman vinossa asennossa. Voin kertoa, että ei ole helppoa. Siinä riittää kivaa näprättävää.

Lopulta on vuorossa lähes vaikein osio, eli irrotetun pienen pyöreän lasin ja sen kehyksen laittaminen takaisin paikoilleen. Tässä tapauksessa ilmeni yritysten jälkeen (mieheni avustuksella), että kehyksen kolme pientä liparetta menevät juuri tietyssä asennossa lampussa oleviin vastaaviin reikiin. Tässä vaiheessa tarvittiin pihtejä, sillä tietenkin ottaessani kehystä ja lasia pois olin hieman vääntänyt yhtä metalliliparetta. Kun lipare suoristettiin ja lasi kehyksineen työnnettiin juuri oikeassa asennossa kantaan, homma onnistui. Tosin tuo pieni pyöreä lasi oli siinä vaiheessa tippunut jo noin 3-4 kertaa lattialle. Se oli yllättävän kestävä. Se olikin ehkä ainoa positiivinen yllätys tuossa projektissa.

Netistä olen myös selvittänyt viime aikoina salaoja-asioita, sillä meillä on edessä remontti. Ja nyt alan olla jo asiantuntija, ainakin melkein. Tiedän, millaiset putket pitää olla, miten tehdään täytöt, millaiset tarkastuskaivot tarvitaan, millaiset sadevesiviemärisysteemit jne. Jo aiemmin olen perehtynyt muun muassa ilmastointilaitteen anatomiaan. Miten se putsataan ja miten vaihdetaan suodattimet.

Kyllä vain netti on omakotitaloasujan paras kaveri.