Ei ole helppoa valita, ketä äänestää. Syitä on useita.
Ensinnäkin uskoni poliitikkojen rehellisyyteen tai edes jonkinlaiseen aitouteen on mennyt. Osittain siihen kieltämättä vaikutti tuo dokkari Presidentintekijät, joka paljastaa kulissien takaisia tapahtumia Sauli Niinistön vaalikampanjan aikana. Olen aiemminkin arvellut, että toki tuossa tilanteessa olevilla poliitikoilla on neuvojia, mutta silti oli yllättävää, miten ammattimaista tuo julkisuuskuvan hallinta on. Kaikki on harkittua tyyliin: ”Nyt ihmiset kaipaavat hieman pehmeyttä ja puhetta heikoimpien auttamisesta, joten annetaan niille sitä.”
On ikävää näin äänestäjänä, kun ei voi etukäteen tietää, mitä ehdokas oikeasti ajaa. Jää arvailujen vaaran, mikä on oikeasti lähellä hänen sydäntään tai mitä asioita hän oikeasti tuo kulissien takana esiin. Kabineteissa ne oikeat karvat tulevat esiin, mutta niitä eivät enää äänestäjät näe. Muistan, miten Ville Niinistö hymähti, kun taannoin häntä haastatellessani kyselin, että eivätkös lähes kaikki puolueet aja noita samoja vihreitä asioita. Hän totesi, että kabineteissa meininki on eri ”Muut puolueet ovat kiinnostuneita lähinnä vihreimagosta. Ei niitä kiinnosta pätkääkään ilmastonmuutos tällä hetkellä.” Toki voi aina epäillä, että Niinistön kommentti oli vihreiden mainosta, mutta epäilemättä noin se menee: kabineteissa piilossa äänestäjien katseilta uskalletaan rehellisesti olla eri mieltä.
Puolueistakaan ei enää ota selkoa kukaan: tuntuu välillä siltä, että joku vasemmistolainen (sdpläinen) puhuu oikeistolaisemmin kuin moni oikeistolainen – tai päinvastoin. Pahiten sekaisin on keskikenttä, johon tässä lasken mm. keskustan, demarit, vihreät ja persut. Niiden ehdokkaissa on niin monenkirjavaa sakkia, että on ihan mahdotonta sanoa mitään. Kokoomus sentään on aika selvästi vielä oikealla ja vasemmistoliitto vasemmalla, muut ovat yhtä höttöä. Tosin kokoomuskin tuntuu nykyään haluavan keskikentälle – ehkä ääniä saadakseen.
On todella vaikea valita oma ehdokas. Pitäisi olla vaalien välissä listaa ehdokkaiden tekemistä aloitteista, kabinettikeskusteluissa lauotuista mielipiteistä ja siitä, mitä asioita ehdokas on todella ajanut. Tai mitä asioita puolue on todella saanut aikaiseksi. Nyt liian paljon jää arvailujen varaan. Toivottavasti vaalikeskusteluissa tulisi vielä oikeaa keskustelua. Nukkumaan en halua ryhtyä.