Ajattelin koota tähän ”joulusaarnaan” vuoden varrella saamiani kokemuksia yrittäjyydestä & elämästä. Muutimme Jyväskylään aika tarkalleen vuosi sitten ja tuolloin aloitin myös käytännön järjestelyt oman yrityksen perustamiseksi.
Alussa oli paljon selvitettävää. Piti tehdä liiketoimintasuunnitelma, starttirahahakemus, perustaa yritys, ottaa yrittäjän eläkevakuutus ja työttömyysvakuutus, perustaa tili, tehdä laskupohjat, hankkia työvälineitä, hankkia verkkosivutunnukset & verkkopalvelujen tarjoaja, etsiä tilitoimisto selvittää alv-maksuasiat ja niin edelleen. Apua olen verkkosurffailun lisäksi saanut esimerkiksi tilitoimistoltani, Journalistiliitosta, Suomen yrittäjien neuvontapuhelimesta ja verottajalta.
Olen saanut huomata, että apua aloittavalle yrittäjälle tarjotaan auliisti. Esimerkiksi verottajan puhelinpalvelu on ollut positiivinen yllätys. Siellä on ollut avuliaita ja palvelualttiita ihmisiä. Koen, että kaiken kaikkiaan aloittelevalle yrittäjälle on olemassa Suomessa hyvät neuvontapalvelut. Eli oppi numero yksi: kysyvä ei tieltä eksy. Yrityksen perustaminen ei ole mitään rakettitiedettä.
Alkuvaiheessa on hieman ihmetyttänyt tämä ylenmääräinen pelottelu. On totta, että iso osa yrityksistä ei tule koskaan kannattavaksi eikä yrittäminen sovi kaikille. Mutta toisaalta eipä tämä nyt mitään supervoimiakaan vaadi. Julkisuudessa yrittämisestä saa sellaisen kuvan, että se on jotain, mikä sopii vain erityislaatuisille, hieman hulluille ja uhkarohkeille ihmisille. Se ei pidä paikkaansa. Riittää, että on normaali, aktiivinen ja oma-aloitteinen ihminen – ainakin jos yritystoiminnan tavoitteet ovat maltilliset.
Tietenkin minun on helppo puhua, kun yritykseni on oman elinkeinon harjoittamista, eikä minun ole tarvinnut tehdä mitään isoja alkuinvestointeja, eli riskit ovat pienet. Toisaalta eipä ole myöskään näkyvissä mitään isoja kasvulukuja. En siis osaa samaistua yötä päivää puurtaviin sankariyrittäjiin, jotka hampaat irvessä ja vaikeudet voittaen nostavat liiketoimintansa kasvuun. Minä teen yksinkertaisesti vain työtäni. Ja lähinnä vain normaalina työaikana. Lomaakin pidän yhtä paljon kuin palkkatöissä olevat. Mielestäni olen sen ansainnut.
Entä mikä on yllättänyt? Eläkemaksujen suuruus on tietenkin yksi asia, joka yllättää aloittelijan. Eli niihin menee helposti 600 euroa kuukaudessa ja ylikin (ks. laskuri), vaikka saisi aloittelevan yrittäjän alennuksenkin (sen saa pari ensimmäistä vuotta). Tietenkin tuon eläkemaksun suuruuden voi yrittäjänä itse päättää. Voisi laittaa eläkemaksut minimiin, mutta se tarkoittaisi myös matalaa eläkettä. Lisäksi jos laittaa eläkemaksut vahvasti alakanttiin, myös työttömyysvakuutusmaksu menee alakanttiin ja se vaikuttaa sosiaaliturvaan eli esimerkiksi sairauspäivärahat ovat pienet. Tietenkin nuo sairauspäivärahat ovat yrittäjänä mielenkiintoinen juttu – niitä varmaan harva saa. Palkansaaja saa olla töistä poissa ja palkka juoksee, mutta yrittäjän pitää ensin sairastaa pari päivää omaan piikkiin ja vasta sen jälkeen voi saada korvausta – mikäli on tajunnut käydä lääkärissä hakemassa todistuksen heti ensimmäisenä sairauspäivänä.
Itse en ole matkani varrella törmännyt yrittäjän mihinkään valtaviin epäkohtiin, jotka vaikeuttaisivat yritystoimintaa. Ainoastaan ehkä asenneongelmiin välillä törmää. Välillä tuntuu siltä, että yrittäjiä pidetään helposti huijareina, epäluotettavina ihmisinä tai jotain. Tai sitten yrittäjiä pidetään säälittävinä olioina – mikä ei ole yhtään sen parempi vaihtoehto.
Toisaalta ehkä yrittäjät ovat tuohon säälittelyyn itse syypäitä. Mitäs valittelevat aina olojaan ja kitisevät. Tuntuu, että suurin osa yrittäjistä on sitä mieltä, että verojen maksu Suomeen on hullujen hommaa, eikä verorahoja pitäisi ainakaan heiltä pyytää. Itse koen vähän harmittavana sen, että julkisuudessa olevat yrittäjät vain nurisevat ja vaativat jatkuvasti lisää verohelpotuksia ja tukia. En usko, että kaikki yrittäjät ovat samaa mieltä. On myös iloisia veronmaksajia. Ainakin minä kannatan verotusta ja koen, että verorahoille on käyttöä ja niillä saadaan paljon tarpeellista aikaiseksi yhteiskunnassa.
Mitä muuta olen vuoden varrella oppinut? Että aktiivisuus kannattaa aina. Että epävarmuutta oppii sietämään. Että henkilökohtaiset kontaktit ovat kaiken a ja o. Että sinnikkyys palkitaan. Että voisin ihan hyvin kuvitella jatkavani yrittäjänä vaikka koko loppuelämäni. Että mikään ei ole silti varmaa.